työtä oppimassa….
29.2.- 10.4.2016
Harjoitteluni alkaa… Yllätys yllätys ja nuorimmainen kuumeessa. OMG. Harjoittelu alkoikin sitten lääkärissä juoksulla, kaupasta sopivaa evästä pikkupotilaalle, apteekista lääkettä ja kotiin. Kotona lääkitys ja laps nukkumaan, vahdinvaihto ja harjoitteluun.
Joskus tiukan tilanteen voi pelastaa monen (sadan) kilometrin päässä asuva mummu, joka ritarillisesti tuli hoitamaan nuorimmaista että mamma sai käydä harjoittelussa ja isä töissä. Kiitos!
Harjoittelun jännitykset laukaistaan TRE-tärinäterapiassa. Jalat lähtevät vispaamaan kuin lentoon olisit lähdössä. Seuraavana alkaa tärinä ja tutina ja vispaus. Mahtava kokemus.
****
Mielenterveys-, kriisi- ja päihdetyön harjoittelu takana. Harjoittelupaikka oli ihan. Asiakkaat sydämellisiä ja vastaanottavaisia. Kohtaisin oman pelkoni, uskalsin kohdata skitsofreenikon. Aiemmin olin pelännyt heidän pakko-oireitaan, mutta nyt olen asian kanssa sinut. Tutuksi tuli myös masennus, uupumus, paniikkioire jne. Ehkä tähän mennessä harjoittelusta tämä on ollut antoisin. Haikeana täytyi jättää paikka ja suunnata katse uusiin haasteisiin.
