Äiti opiskelemaan lähti

Voihan proplem…

18.1.2015

Pyhitän päivän koulutehtävälle. Pakko saada pakerrettua. Ajatukset katkeilee ja pinna kiristyy. Joka parin minuutin välein kuuluu ”äiti, äiti…” Nyt on pakko yrittää keskittyä, mutta ei. Tätäkö tämä neljä vuotta tulee olemaan. Tähän pitää kyllä keksiä jotain. Tehtävä kuitenkin palautuu ennen viimeistä takarajaa. HYVä MINÄ! Mutta joo, onkohan se oikein tehty. Mene ja tiedä. Palautettu kuitenkin on.

Matkalla kohti seikkailua osa 1

12.1.2015…
Aamu koitti työn touhussa. Takaraivossa jyskytti ajatus, tänään alkaisi matka kohti suurta seikkailua. Töiden jälkeen tavarat pakkamaan, lapsille ruoka, välipalaa valmiiksi seuraavalle päivälle.. Onko kaikki mukana… Illalla junaan lähemmäksi poroerotusaluetta…. Junassa mietin olenko hullu kun lähden? No, täytyy uskoa että asioilla on tapana järjestyä. Menenpä nyt kuitenkin katsomaan.

13.1.2015

Yöllä paleli niin ettei voinut nousta ottamaan lisää peittojakaan. Pakkanen oli hiipinyt vanhaan taloon sisälle, jähdyttäen huoneilman. Ulkona paukkui pakkanen -30 astetta. Tämän talven kylminpiä päiviä. Aamujuna klo 6.10 täynnä nukkuvia ihmisiä. Olisin itsekkin voinut nukkua, mutta uni ei tullut. Asemalla lähdin ripeästi kävelemään kohti koulua.  ”sillan jälkeen käännyt…” oikealle vai vasemmalle… sanoiko se nyt oikealle vai vasemmalle…? Tästä kartastakaan ei sitä näe…. Onneksi ei ole kiire.

Mutkan kautta suorin tie. Nooh – teinpä virkistävän aamu lenkin. Ihana talvisää nipisteli nenänpäätä, rakastan talvea.

Tjaa. ..koululla vaan mistä täältä pääsee sisälle. Kiersin koko koulun kunnes löysin pääoven melkeinpä aloitus pisteestä. Mitähän tässä odotellessa tekisi? Kävin katsomassa paikkoja mutta olin ihan pihalla missä on mitäkin. Pääpaikat löytyi hyvin, ruokala, aloitus luentosali ja wc -mitäpä sitä muuta tarvisi…

Koulupäivä alkoi tutustumista kouluun a, b, c siipi tämä jakautuu sitten kahtia… täällä on evi huoneet. HÄh?!?!? Oon jo ihan hukassa. Mutta on nuo evi-huoneet hienoja ja moderneja. Wau!

14.1.2015

Vähän tutumpaa…. tutumpia ihmisiä, miten se lukujärjestys? APUA MIE OON HUKASSA! A -Siipi, B-siipi C-siipi missä ihimeessä mää oon….? Missäs oli opintotoimisto? Tietysti se on sitten suljettu! Ei ku huomenna uudestaan. Päivä viiletti kohti loppuaan… Miten se meni näin nopeaa. Koti-ikäväkin alkaa iskemään…

15.1.2015

Aamulla kouluun. Hei nyt mää muistan siivet. Tänään pääsee kotiin. Sais vain opintotodistuksen… Välitunti ja ensimmäisenä ryykäsen opintotoimistoon, johon arvatenkin tajuton jono. Täytyy kokeilla vielä uudelleen myöhemmin. Iltapäivä lähenee, jipii, pitkä odotus palkitaan ja saan vihdoin ja viimein opintotodistuksen. Junalippu puuttuu… No jos joku ystävällinen ihminen ottais kyytiin. Onnistui automatka odottaa, Sartsun kanssa päätämme karata hieman (oltiin kyllä sovittu opettajan kanssa lähtemisestä). Kotimatka tuntuu loputtoman pitkältä. Mutta vielä on halu palata takaisin uudelleen kouluun. Päätämme Sartsun kanssa kulkea seuraavat matkat yhdessä.

Kotiin paluu. Viuh, olipa homma. Illa kotona. Lapsista yksi mäenlaskussa läheisellä mäellä, yksi naapurissa, yksi partiossa ja yksi pienin kotona. Mies lähti harrastamaan. Soitan naapurissa ja mäellä olevat lapset kotiin. Naapuristakin tulee ihana lapsonen. Kohta soi puhelin, pojan kaveri soittaa: Kasvoista valuu verta ja on sattunut vahinko. Voi itku, mitenhän tästäkin taas selviää??? Äkkiä saan tilanteen mäellä olevan tilanteen selvitettyä. Puen pienimmälle vaatteet ja juoksemme mäelle. Onneksi vahinko oli pieni ja selvisi säikähdyksellä. Tätäpä tämä arki on.

Hei täältä mä tuun…

Syksyllä hain kouluun. Uskoin kohtalon päättävän mihin pääsen.

Pääsykokeissa tuijotin papereita ja pääsykoe kysymyksiä. APUA! Paniikki iski. En selviydy tästä ikinä. Hyvästi koulu. Hyvästi unelma.

Luulin todella pitkään etten selvinnyt pääsykokeista, kunnes joulukuun alussa kolahti laatikkoon : ”Onneksi olkoon. Olette päässeet opiskelemaan Terveydenhoitaja amk, monimuoto -koulutukseen.”

Mitä??? Siis toinen vaihtoehto jonhon luulin etten ikinä tulisi pääsemään kyseiseen kouluun.

Hyväksyin kouluin ehdoitta. Sen kummemmin ajattelematta. Kirje postiin…

Parin päivän päästä vasta tajusin käytännön ongelmat… Matkaa 300km pohjoiseen, johon ei mene kuin juna aamuisin. Kotoa ei aamu junaan edes kulje bussia…  Miten lasten hoito? Kyllä on organisointia neljän lapsen kanssa… Saati töiden, minun kaksivuoro ja miehen kolmivuoro työvuorojärjestely. Isovanhemmat kun asuvat lähimmät 150km päässä. Hikikarpalot otsassa kun edes miettii… Meni syteen tai saveen, menen katsomaan onko koulu minun paikkani…

 

Kiitos rakkaat työkaverit, ystävät ja sukulaiset tuestanne. Ilman teitä tämä projekti ei onnistu.

Tervetuloa mukaan lukemaan miten opiskelutieni etenee!