Äiti opiskelemaan lähti

tutoriaali

14.9.2015

Tutoriaali oli tällä kertaa ilinkissä. Opettaja laittoi herätteen videon pätkänä pyörimään. Kuvat antoivat aihetta syntymästä, mutta kun ääni vihdoin tuli.. Melkein itku pääsi kun tajusin mitä oli tulossa eteen… samaan aikaan sain puhelimeeni puhelun, johon en pystynyt vastaamaan… Kohta tuli viesti jossa ilmoitettiin läheisemme poismenosta. Jepa jee. Yritän keskittyä tehtävään. Mutta vähän pyyhkii nyt ohi, sattuneesta syystä. Vaikka Saattohoito onkin ihmisen viimeisimpiä palveluksia ja arvokasta työtä…

Syksy saapuu

12.9.2015

Kesä hurahti kuin siivillä. Yritin kesällä ennakoida tulevaa syksyä ja aloin lukemaan tenttiin hyvissä ajoin. Monta kirjaa oli luettavana. Etiikkaa jonka jokainen sivu tuntui toimivan unilääkkeenä iltaisin. Sivun lukeminen aiheutti ainakin 10 tunnin yöunet. Potilasturvallisuutta, potilaan ohjaamista jne.

Myös äitiyshuollon ja lapsiperheen hoitotyön kurssimateriaaliin täytyi tutustua. Kurssi sisältämät 6 ennakkotehtävää tuntui työllistävän aikatavalla. On tullut kahlattua aika hyvin lastenhoitotyön ja äitiyshuollon kirjoja. Osa vielä lukemattakin, silmäilytekniikkaakin on täytynyt treenata.

opiskelijan päiväkahvit

Syksy tuntuu viilettävän hirmuista tahtia eteenpäin. Ehkä tuohon huristavaan tunteeseen on vaikuttanut pitkät työpäivät kesällä ja uuteen työpisteeseen totuttautuminen. Tässä on kesänaikana käyty pitämässä aistielämyksiä vanhuksille ja rustattu seminaarityötä.

Ilmoittautuminen kevään kursseille ei nyt suju suunnitellusti. Jostain syystä olen estetty ilmoittautumaan kursseille. No sain kuitenkin opiskelijakortin hankittua ja haettua opintovapaata. On tässä hirmuistesti järjesteltävää ennen kuin kouluun asti taas pääsee.

Suurella innolla odotan syksyä ja ensimmäistä harjoittelua.

tutoriaalin vääntämistä

12.6.15 Nyt on kyllä tutoriaali tehtävät työn takana. Joku härdelli iskenyt lääkehoitopassin rekisteröinnissäkin, ja nimeänikään ei näy tietoturvatestin tehneiden listalla. Tulee tilttipulttihepuli…. Viestiä oepettajille… tutoriaalitehtävän kimppuun. Kirjoja on mutta kirjoittaja puuttuu… Lapset keskeyttävät tehtävät kertatoisensa jälkeen. Kunpa saisin nämä jo valmiiksi kaikki kaksi, voisi aloittaa kesäloman vieton. Hoidon tarpeenarviointia, päätöksen tekoa ja ohjaamista. Nyt en hitsi vieköön anna periksi. Kirjoitan ja kirjoitan ja kirjoitan…. ja pohdin ja pohdin ja tuntuu että voisi repiä hiukset päästä. Kyllä nyt on vääntämistä ja synnytys tuskaa….

13.6.15

Jatkan tehtävien vääntämistä… Ja päivän mittaan alkaa löytymään draivi. Eiköhän kesken kaiken parhaimman kirjoitus puuhien mies keskeytä tuoki tarpeellisella asialla. Ei hitsi tästä tule mitään kotona. Ensisyksynä kyllä kirjoitan jossain muualla…. Soitan kriisipuhelun Sardelle, ja alkaa tuska helpottamaan. Puolen tunnin päästä on ensimmäinen tutoriaali valmis. Kyllä olin onnellinen. Heti perään toista putkeen, aijoin kirjoittaa koko yön. Mutta totean klo 1.30 että en ymmärrä mitään englanninkielisestä lähteestä ja pilkin. Pää tyynyyn ja huomenna uusin silmin.

15.6.15

Aamusta alan kirjoittamaan, vihdoin lapsetkin antavat äidin kirjoittaa. Ehkä tällä kertaa oli porkkana tarpeeksi hyvä. Lupasin pelata heidän kanssaan R-peliä. Kirjoitan korvat sauhuten, kahvia kuluu varmaan kuusi kuppia ja kirjoitan….

Iltapäivällä huokaan syvään. Vihdoin valmiina toinenkin tutoriaalitehtävä. Opettajatkin ovat arvioineet kurssini ja sotkut selvitetty. Kesäloma voi alkaa! Mikä vapauden tunne.

16.6.15

…. Vai voiko alkaa….? Iso tentti =lue 7 kirjaa + 7 artikkelia on heti syyskuussa. Lisäksi 4 ennakkotehtävää naistentauteihin liittyen täytyy tehdä ja lukea hitsin iso tenttialue diagnoositenttiin. OH MY GOD! Ei kun aikatauluttamaan jo syksyäkin… Kesällä ei auta lorvailla, ainakaan kokokesää… Kesällä luetaan romaanien sijaan etiikkaa ja naistenhoitotyötä! Päätän nyt pitää vapaata kaksiviikkoa ja sitten alan lukemaan…

Matkalla kohti seikkailua osa 9

2.6.2015

Illalla istun junassa huolina työpäivän jälkeen, lapset ruokittu ja kassit pakattuna. Yritän tehdä tehtäviä. Ihana rauhallinen loossi. Mutta ans olla ihana vähän vanhempi rouva tuli istumaan samaan vaunuun ja kenties huomasi opiskelualan kirjoistani, kun jo alkoi tulla tarinaa ja terveysselvityksiä. Se siitä ”rauhasta”.

Juna oli asemalla ja istahdin taksiin. sanoin osoitteen ja ajettiin perille. Nauroin kun olimme perillä. Ei oo totta, ollaan kävelty monen mutkan takaa ja tässähän oli suorareitti! ja matka vain vaivainen kilometri! Tämä oli kyllä päivän paras kyyti.

Sarde oli jo odottelemassa asunnolla. Hän oli tullut jo päivää aiemmin tekemään tenttejä. Olipa mukava laittaa nukkumaan ja aamulla herätä hyvään aikaan ja lähteä kouluun.

3.6.15

Sää oli hieman kylmähkö ja sateinen… Jurnutimme kyytiä ja niinhän met se saatiinkin : Minä, Sarde ja reilu 30 kirjaa…Päivällä oli ihanamme turtortunteja ja saimme vähän informaatiota syksyllä alkavista harjoitteluista ja aikatauluista. Seuraavalla tunnilla opiskelimme taas seminaarityön tekoa. Ja kyllä tuntuu pää on ihan sekaisin….

Vielä lisäksi oppimisteorioista ja ohjaamiseen liittyvistä seikoista. Ohjaaminen on nykyisin vielä tärkeämmässä roolisssa kuin aiemmin, koska kotiudutaan aiemmin ja hoitoa annetaan enemmän itseohjautuvasti kotona.

Viimeisellä tunnilla vielä harjoiteltiin JBI:n eli Johan Brix instituutin käyttöä. Vaikealta ensin tuntui, mutta kun asia aukeni, niin sieltähän avautui taivas. Kaikki näyttöön perustuvaa tietoa ja siihen liittyviä hoitokäytäntöjä.

Illalla kävimme kurvaamassa asunnolla, syömässä viimeisen aterian. Ja juttelimme niitä näitä mukavia.

Jaksoimme vielä lähteä käymään luokkamme saunaillassa. Tyttäret olisivat halunneet laulaa karaokea ja mikrofooni oli rikki. Jaa siitäpä päivän haastetehtävä. Istuinkin illan yrittäen korjata mikrofonia, äänen sain kyllä monen tunnin päästä kuulumaan mutta en niin että olisi voinut sitä laulaa…  Ennen puoltayötä lähdimme kämpille kiltisti nukkumaan, kun toiset alkoivat suunnitella baariin menoa. Huomenna olisi koulupäivän jälkeen vielä työilta perään….

4.6.15

Aamulla heräsimme auringon säteisiin. Ajatella, puolivuotta olemme taivaltaneet ja ihan huomaamatta. Tavalliset aamupuuhat ja siivoamaan. Kesken aamupuuhien huomaan minulle tulleen viestin. Mummoni oli nukahtanut ikiuneen. Kyyneleet vain virtasivat pitkin poskiani, enkä oikein tiennyt mitä ajatella. Odotettu asia, olihan mummoni voinut jo pitkään heikommin. Mutta miksi juuri nyt? Ikävä. Suunnaton ikävä. En näkisi mummoa enää, en tuntisi hänen pehmeitä käsiään ja lämmintä syliään. Syli joka on aina ollut täynnä lämpöä ja rakkautta.

Jokseenkin toivuttuani suru-uutisista, sarde oli sillä välin siivoillut. Lähdimme koululle. Yritin keskittyä kouluun ensimmäisellä tunnilla, mutta huomasin ajatusten harhailevan… En enää kirjoittaessani edes muista mitä puhuimme koulussa. Monet olivat puoliunessa edellisen päivän juhlinnan vuoksi. Jotain ryhmätyötä ohjaamiseen liittyen puhuimme…

Tauolla tuli taas itku… Miten selviän tästä päivästä??? Sarde jo huolissaan ehdotteli että lähdettäisiin aiemmin kotiin. Kyllä halusin olla loppuun  asti ja yrittää.

Lopetustutoriaalissa ei oikein enää ajatukset pysyneet kasassa. Aiheenamme oli tiedonhakuun liittyvät palautteet… Lopuksi vielä juttelimme työharjoittelusta ja toisen opiskelija pohti kuinka voi kohdata kuolleen ihmisen… Keskustelimme siitäkin. Itselläni vain levoton olo ja kiire jo kotiin…

Junamatkalla istahdimme tuttuun loossiin… Ihanaa mennä kotiin. Kyyneleet alkoivat virrata… Nyt oli erilainen paluu matka. Yritin hetken nukkua…

Kotiasemalla pienimmät lapset oli vastassa. Voi miten hyvältä se tuntui, kun lapset juoksivat kiljuen vastaan.

Vielä pitäisi jaksaa tutoriaalitehtävät kirjoittaa… Mutta ehkä rauhoitun tämän päivän….

Kiitos Sarde kuluneesta keväästä. On ollut ilo kun olen saanut noin hyvän ystävän.

Matkalla kohti seikkailua osa 8

20.5.2015

Herätys klo 3.00. Aamupala huiviin ja matkalle. Sarde myöhässä, o’ou… laukku matkaan ja juoksuksi lähemmäksi toista hakupaikkaa.

Kesä on alkanut kotikonnuilla koivut kukkii… Ajatella puoli vuotta mennyt kuin siivillä. Mutta nyt tuntuu kyllä hankalalta jotenkin lähteminen, koti-ikävä iskee jo ennen kuin talokaan on kunnolla jäänyt taakse. Pienimmäisen sanat jäi korviin kaikumaan ”minulla tulee sua pipävä”. Esikon viimeinen alakoulun kevätjuhla… Ei se auta. Nyt täytyy isän hoitaa nämä hommat kun äiti lähtee kouluun. Mutta kyllä syö nyt äitiä….

Ajoissa ehdittiin kaikista kommelluksista huolimatta junaan ja kohti poroerotusaluetta. Junassa kuului kova kuorsaus. Täytyy sanoa että nukkumatti voitti matkamiehet ja niin met Sarden kanssa nukahdettiin ja herättiin kun oltiin lähes perillä.

Ihana ystävämme tuli noutamaan meidät ja kapsäkit asemalta. Koululla alkoi tunti opettajan ensimmäisiin sanoihin: ” yritän nyt selviytyä tästä tylsästä aiheesta ja yrittäkää osallistua”. Aiheena oli Etiikka. Kyllä tuo kitkeräaihe tuntui luokan yli tekevän äänivallin ja opettajan ääni välillä katosi kokonaan. Puh, tuli pimeys ja koko luokka meni pimeäksi. Sähkökatkos, monen minuutin mittainen… Miksi aihe etiikka on niin tärkeä? Mihin tarvitsemme sitä? Miksi aihetta etiikka pitäisi sisäistää? Mikä on minun eettinen ajattelu? Kyllä tunnin jälkeen on tainnut tulla eettisiä ajattelumalleja kun jokaista asiaa ja päätöstä voisimme miettiä myös eettiseltä kannalta. Ja tuli valkeus…. Sähköt palasivat.

Seuraavalla tunnilla perehdyttiin rakenteinseen kirjaamiseen. Mitä se on uusi hittituote? Mitä on tietoturvallisuus? Miten perustat hyvän salasanan? Kuinka Kanta toimii… Testiä testin perään. Granide -tietoturvakurssi oli kyllä hyvä ja kattava. Heräsi ajatuksia joita ei edes ole ajatellut.

Liiton esittely illalla ei ihan tuottanut hedelmää, väsymys oli jo niin suuri ettei jaksanut enää silmiään auki pitää… Koulun jälkeen kauppaan ruokaostoksille ja syömään ja nukkumaan. Illalla ajattelin että teenpä tässä reippaana vielä Kanta-testin. Kesken testin heräsin ja huomasin että oli torkahtanut. No nyt kun olen virkeä niin jatketaan… pian huomasin tekeväni kolmatta kertaa samaa testiä ja aina olin nukahtanut kesken testin päätin antaa periksi ja menen nukkumaan.

21.5.2015

Päivän luennot alkoivat todella mielenkiintoisesti. Opettaja lupasikin että tunnin jälkeen olemme vielä hämmentyneempiä kuin tunnille tullessa. Uudenlainen teknologia jyräsi, omalla älypuhelimella äänestystä väittämiin. Ei mitään kalvosulkeisia, vaan todellista herättelyä turvallisuuteen. Mitä on turvallisuus, riski ja onnettomuus määriteltynä? Miksi virheitä sattuu niin monelle? Onko inhimillisen virheen taustalla oikeasti inhimillinen tekijä vai joku muu? Mitä voimme tehdä asialle ettei virheitä satu? Onko väärin ajatella asioita vasta kun virhe on sattunut? Voimmeko ennakoida ja ennaltaehkäistä? Vai voisimmeko ottaa uuden suunnan ja ajattelumallin? Mitä jos ajattelisimmekin niin että mitä olemme tehneet kun meillä menee niin hyvin? Yleensä virheitä syntyy kun asiaa tekee eikä ajattele. Yhtä ja ainoaa oikeaa ratkaisua ei ole, mutta….

Seuraavalla tunnilla uuden ajan trendi green care-hanke tuotiin meille tutuksi. Miksi vihreä ajattelu on alamme tulevaisuuden tuote? Mitä vihreät ajatukset on työssämme niin tärkeitä? Mitä saavutamme aistielämyksillä hoitotyössä?

Aistielämys, mitä se on? Miten sellainen saadaan…. Pistimme ryhmämme viisaat päät yhteen ja saimme jotakin makustelua…. pussi jossa olisi joitain muistoja herättäviä: kanelitankoja, pullankuvia, jauhoja…. Entäs jos ottaisi merihiekkaa astiaan ja vettä…. ja kaarnoja ja lehtiä tuoksuksi…. Vai ottaisimmeko metsän sammaleet ja jäkälät ja puunoksat… Hmm…

Edellisen päivän aikainen herääminen alkoi pikkuhiljaa ottamaan voimille. Mutta periksi ei annettu siis ostoksille. Ensin lasten opettajille ja hoitajille lahjat. Löysimme kivoja jalkakylpy kuulia. Onpa jotain vähän erikoisemman laatuinen lahja. Päätimme palkita itsemme Choco delin herkullisella tuoreella kahvilla ja ihanalla suklaa muffinilla. Voi miten hyvää kahvi oli, tuoretta ja ihanaa. En muistakaan milloin olisin viimeksi saanut niin hyvää kahvia. Ja se muffini, taivaallista. Aurinko paistaa ja alkaa kesä. Siinä me choco delin terassilla istuimme ja suunnittelimme syksyä… Miten opinnot saisi jatkumaan suht helposti…. kunpa tietäisi sen… Isojen päätösten aika.

Illalla asunnolla vielä paukutin Kanta.fi-testiä. Aina sain prosenttimääräksi 60-68% kun 70% oli raja… Ei voi olla tosi aina hilkulla… Varmaan jo kuudennen kerran tein testiä kunnes 98,75% JEEE!!!! Viuh mikä helpotus!

22.5.2015

Aamulla klo 6 ylös asunnon siivoukseen, aamupala huiviin ja kouluun. Aamupäivän aiheena oli päätöksenteosta ja mitkä asiat siihen vaikuttaa, miten saamme päätöksiä aikaan? Sekä hoidon tarpeen arvioinnista. Miten asiakkaan hoidon tarpeen voimme arvioida ja sen kiireellisyyden. Mikä mukava aihe, mutta miten se niiiiin väsyttää, ja vähän jo on lentokiitoinen olo, kohta pääsee kotiin….

Lähdettiin jo aiemmalla junalla kotiin. Olipa mukava lähteä jo aiemmalla junalla kotiin….

Kotona odotti ylläpylläri… Lapsonen oli liimannut kengänpohjansa 2komponenttiliimalla. Liima oli levinnyt kylpyhuoneen lattialle. Voi taivas ja mitä vielä???

Matkalla kohti seikkailua osa 7

27.4.15

On sitä ollut melekosta menoa ennen kuin pääsee taas ”lepäämään”. Nuorimmainen sai kouristuskohtauksen ja ammattitaidot tuli koetukselle. Kiitos ammattiminä joka pidit minut täysissä järjissä. Yö vietettiin sairaalassa seurannassa. Keuhkokuumeen kera tultiin kotiin. Samaan syssyyn sarden influenssa perhe yrittää toipua taudista. Lääkehoidon luennon nauhoitus meni mynkään ja varattu valmistautumisaika meni häneksi. Seuraavana päivänä luennon sai kuunneltua puoleenväliin. Voi luoja mitähän tästä tulee??? Yö myöhään raksun kanssa laskettiin lääkelaskuja ja yritin tankata 1%=10mg/ml. Viimeyön kuuntelin laput korvissa shkolea. Inhibiiotio, induktio, ensivaiheen metabolia, metabolia…. jne….

Nyt kuitenkin junalla on päästy perille ja laskujakin ehdittiin treenata junassa. 4h Juridiikkaa. Täynnä tärkeää asiaa, lainsäädännöistä ja ohjeistuksista. Kuka säätelee ja mitä.

Iltapäivällä isäntä ilmoittaa yhden lapsista olevan kipeä – henkiahtaalla ja toinen oksentanut 4 kertaa… Normiviikko – noin YH isällä. Raksu koeta jaksaa…

Möksällä seuraamme liittyi lotski. Ei oo tosi – oon kyllä seurani valinnut. Sarde ja Lotski kömpivät opiskelijaboxissa sänkyyn klo 20, ja tankkaamaan lääkelaskuja. V,X,L,C,D…. Meitsi vielä valvoo…

28.4.15

Nyt on maailmakirjat sekaisin. Sarde nukkui klo 7 saakka. Aamuvarhaisella lotski lähtee kouluun. Met sarden kanssa jäädään kämpille vielä laskemaan lääkelaskuja. ”Miten valmistat 8% liuoksesta 5% liuosta 500ml?” miksi ei mee jakeluun??? Raksulta konsultaatioapua ja paniikki iskee.. Vastausta ei kuulu… Koulumatkalla päätämme poiketa lähiapteekkiin ja rohkiasti kysyn neuvoa päivän pähkinään. 2 farmaseuttia lähtee laskemaan tehtävää ja paikalle tulee proviisori. Proviisori laskee laskun parissa minuutissa ja saa saman vastauksen kun meidän pähkäilemä. Kohta farmaseutti tulee ja tuo heidän vastauksen. Näin siis homma toimii tosielämässä.

Apteekista lähdettyä pureskelen laskua juurta jaksaen. ja yhtäkkiä huomaan etten olekaan siellä missä luulin olevani. Tavallisuudesta poiketen Sarden kompassi toimii ja löydetään taas uusi reitti koululle. Matkalla taotaan laskua päähän… on se synnyttämisen tuska kova.

Lääkelaskutentin luulisin syntyneen hyvin, mutta koskaan ei ole niin varmaa kuin epävarmaa. Valmistaudutaan huomiseen farmakologian tenttiin… Voihan toksiiminen inhibiitio ja enteraalinen metabolia. Ei näitä muista ei millään. Lisäjännitystä elämään toi tiskikone joka alkoi haista muoville. Tjaa… aina täytyy olla jotain jännitystä elämässä.

29.4.15

Farmakologian tenttipäivä. A-P-U-A, aika loppuu ja mitään ei ehdi enää lukea. Aamulla tutortunti käsittelyssä ensisyksy ja sen tuomat haasteet. Nyt lähtee luulot pois ja tiukka tahti. Pistää miettimään miten järjestää opiskelulle ja työlle aikaa. Huolehtii lapset ja itsensä hyvinvoinnin. Työharjoittelu ja joka toinen viikko kolmepäivää koulussa.

Osa lähti uusimaan lääkelaskutenttiä. Itse ajattelin rauhassa odottaa pääsinkö läpi vai en? Lääkehoidonkirja käteen ja lukemaan. Kaikki menee ylihilseen. Armon aika loppuu ja tenttiä kohti.

Nenän eteen lävähti 85 monivalintatehtävää. Ei hyvää päivää! Ei tästä selviä ei millään. Vaipuu epätoivoon. Ensimmäinen mieleen juolahtava vastaus ja klikaan sen. Puolessa välissä keksittyminen herpaantuu. Taitaa uusinta tentti odottaa…

Illalla juhlitaan kämppisten kanssa vappua. Illalla Sarde on niin pirteä ettei meinaa edes nukahtaa…

30.4.15

Vappuaatto. Huushollin siivous, kimpsujen ja kapsujen kanssa nokka kohti koulua. On jotenkin epätoivoinen olo. Doniin, lääketenttien prosentit julkaistu jokainen vertaa saamaansa lukua toisiinsa. Meneekö läpi vai ei.

Toinen kolaus tulee näyttöön perustuvan hoitoyön aloitus infossa. Tehtävää satelee ja tenttikirjallisuus on vain vaivaiset 7 kirjaa ja artikkelit päälle. Tietäpä ainakin mitä kesällä lukee!

Brunssilla syödään nakkeja ja lihapullia lohkopottujen kera. Jälkiruoaksi munkkia ja kahvia. Vappufiilis on vähän jo kaikilla. Nyt on erilainen vapun aatto.

Vielä aloitus tutoriaaliin ja tehtävien miettimiseen. Tutoriaalit on meille outoja ja uudet käytännöt. Aloitetaan nyt sitten vaikeammasta. Hyvissä ajoin pääsemme junaan. Ilma on lämmin aurinkoinen. Ajoissa istumme junassa. Loosiin istuutuu nuori tyttö, joka aloitta keskustelun. Kun hänelle selviää miksi käymme pohjoisessa ja missä asumme, hän aidosti kysyy ”oletteko hulluja?” kyllähän se on herättävä kysymys. Iloinen naurun remakka tulee seinän takaa ja vappuilo näyttää olevan korkealla.

Kotona odotti yllätys. Vihreää hiussuihketta pitkin poikin kylpyhuoneen kalusteita ja seiniä. Vasta lähtiessäni pestyt pyykitkin olivat saaneet uuden värin…. Voi ei. Syvä huokaus….

Tenttituloksia odottamaan ja huomenna töihin. Iloista vappua.

Matkalla kohti seikkailua osa 6

7.4.15

Matkalla taas kohti poron erotusaluetta…. Scabula, tibia, radius, vena cava, artheria, vena, cor, ham, carotis, portta hepatis, corpus…  Sanat pyörii päässä ja mistään ei saa langanpäästä kiinni… Anatomian ja fysiologian tentti huomenna. A-P-U-A, apua, apua aaaa-puuu-va!

Anatomian tunnilla tutustuttiin munuaisiin, sydämeen ja kehon muihinkin osiin. Levollisin mielin kohti tentti.

Illalla poikkesimme muutamaan kivaan kauppaan. Punnitse ja säästä, löysimme ihania pähkinöitä ja siemeniä. Olisipa sieltä löytynyt raakakaakaotakin. Mitenhän sitä käytetään.

Lisäksi suunnistimme suositeltuun teekauppaan. Päätä huumaava tuoksu käveli ovelta vastaan. Aivan kuin olisi pilvissä leijaillut. Teetä oli monia eri makuja. Kahvipapuja. Ja ihania suklaapalloja. Monia erilaisia. Päädyimme ottamaan muutamia teelajeja pikkupusseissa kokeeksi. Sekä ihania minttusuklaa vadelmalakritsasuklaa ja mustaherukkasuklaapalloja.. Nam, tuskin maltan odottaa että pääsen maistelemaan.

8.4.2015

Monikulttuurisuuspäivä. Olenko koskaan tullut miettineeksi sitä kuinka vaikeaa ja pelottavaa on olla ummikkona sairaalassa? Olenko koskaan miettinyt miltä tuntuu olla se henkilö jolle tehdään tutkimuksia ilman selitystä? No, joo tunnustan. Eipä ole tullut monestikaan ajatelleeksi asiaa. Miltä tuntuisi olla ulkomaalainen täällä kotosuomessa kotiutumassa uuteen ympäristöön? MoniNet auttaa heitä eteenpäin. On paikka johon tulla ja paikka jossa oppia. Kiitos setlemetit teette hienoa työtä. Saamelaisuus on jokseenkin aina ollut kiinnostava aihe. Kiitos rakkaan opettajani ja hänen monien satojen saamensatujen ja tarinoiden. Tänään tutustuminen saamenkulttuuriin tapoihin ja tottumuksiin tiedekeskuksessa.

Anatomian tenttiin pänttäystä… Ei jää mitään käteen. Sydämenjohtorataa, munuaisten toimintaa… Enempäänsä ei voi enää opetella. Tenttipaperit kouraan ja OMG, siis OMG. Miksi tässä kysytään tällaista???? Nyt on se tunne, että olisin odottanut enemmän. Harjoitellut ” vääriä asioita”. Voi mikä pettymyksen tunne.

Illalla kämpille ja iltapalaa. Sarden perhe sairastaa ja huoli on kova, kuinka he pärjää. Omalta nipulta on lähtenyt hammas, ja mitä vielä…. Kaikesta huolimatta Sarden gourmet ruokaa kanaa sweet sour kastikkeella ja nuudelia – todellista opiskelija ruokaa. Jälkiruoaksi ihanaa chocolade and mint teetä. Maistuu ihan minttusuklaa jäätelölle – ihanaa! Kyytipojaksi minttusulkaa pallo – ihan hyvää… ja vadelmalakritsasuklaata. Mikä ihana makujen sinfonia. Uulalaa… Sarden ”jälkiruokakahvit” olivat inkivääritee ja hunaja.

Mitä montako päivää me ollaan oltu täällä??? Siis tultiinko me eilen. Tuntuu että olisi ollut poissa kotoa monta päivää, ikäväkin meinaa jo iskeä. Ei kai se auta kuin pistää pää tyynyyn ja unta kalloon. Huomiseksikin on jo luettu kaikki 30 sivua tunteja varten…. Ei paha…

Sarde kömpi kahden peitonalle. Yöllä havahduin, mitä ihmettä? Sarde nousi pystyyn ja avaa ikkunan ” täällä on kuume, ei saa happea”. Olisko kaksi peittoa ja villasukat olleet hieman liian iso varustus??? Mielenkiintoista.

9.4.15

Taas aamu… Envi-tunnit odottaa, kapillaari näytteitä ja nenämahaletkunlaittoa. Kyllähän ryhmästämme löytyi uskalikko. Nenämahaletku työnnettiin nenään vedellä liukastettuna. Potilas imi vettä kuin heikkopää ja letku ei uponnut ei sitten millään. Toimenpide lopetettiin kesken, eihän se letku ollut uponnut nenän syövereihin kuin 5 cm. Seuraava potilas, juu tämähän onnistui hyvin. Nyt kuunnellaan, kylläpä ilma törähtää kivasti siellä masussa.

Iltapäivällä suoniverinäytteenottoa. Sarden suonet hävöksissä. Yritys hyvä kymmenen, mutta mitään näytettä ei saatu. plaah… Sardella onnistui heti kertaheitolla. On tainnut Sarde muutaman kerran ottaa näytteitä tai on luonnon lahjakkuus…

Illalla ihanaa opiskelija ruokaa, salaattia ja patonkia. Sarde kuumeeilee ja kipeä, Buranaa poskeen ja nukkumaankin kömpi jo klo 20! On mulla virkeä kämppis…

10.4.15

Järkyttävä mihin meteliin yöllä heräsin. Joku hakkasi kepillä metallia tai yritti päästä sisään taloon. Onneksi ohi meni auto ja meteli loppui kuin seinään. Mikähän lie?

Sarde kipeänä ja henkiahtaalla. Kouluun onneksi päästiin taas autokyydillä. Ergonomian tunti meni vähän omasta eestään. Ei kyllä opettajasta saanut mitään uutta irti.

Iltapäivällä saatiin treenata suoniverinäytteen ottoa. Voi sitä riemun kiljahdusta ja onnistumisen iloa kun se neula humsahti suoneen. Jotain onnistumisen kokemuksia. Nyt tietää mitä sitä pitää tehdä ja mistä tietää neulan olevan suonessa. Hillittömän paljon vaikeampi versus kanyylinlaitto.

Sardella jo kovakiire kotiin. Kotona koko perhe sairastaa ja huoli vain kasvaa…

Kiitos rakkaat taas kyyditsemisavusta.

Matkalla kohti seikkailua osa 5

17.3.15 Aamu herätys. Mukelot hoitoon ja kohti rautatieasemaa. Junan lähtöaika lähestyy ja juuri ja juuri ajoissa asemalla lentolaukussani 60 kg oppikirjoja, putkilaukussa tavarat, repussa kirjat joka painoi hullunlailla. Aseman portaikossa lentolaukkua muutaman portaan nostettuani, vaivuin epätoivoon ja synkkyyteen… Kuin pelastavaritari saapui perässäni nuorimies. Epätoivoisena pyysin häneltä apua ja kohteliaasti mies auttoi. Eiköhän valitsemamme vaunu ollut perimmäinen vaunu. Sarde odotteli vaunun luona. Kaksissa naisin nostettiin kirjakassi vanhan aikaiseen vaunuun naiskonduktöörin naureskeli vierestä suunnitelmiamme laukun nostamiseksi sisälle. ”Viuh” rakkaiden opiskelijatovereideni opiskelu oli nyt hetken matkaa turvattu. Pääsimme ystäväni autolla koululle. Masu täyteen hyvää ruokaa ja kirjojen jakoon. Kassi keveni hetkessä. Anatomian tunti. Aiheena luut ja ruoansulatus. Kieliluu, selkäranka, rintaranka, lantioranka, häntäluu… TH1, Th2… Tibila, Fibula… ei ku mikä?!?!?  Laktoosin bileet pidetään ohutsuolessa ja jatkot paksusuolessa. 19.3.15 Katetrointia ja ruokailua ENVI luokassa. ”Pilttisoseet nassuun. Kylläpä rouva nätisti syö. Yrittäkääpä hieman huonommin syödä. Noin…” Hygienialuento. Kädet desinfektioaineeseen ja lampun alle. Missäs hohtaa tai on hohtamatta? Oletkos puhdistanut kätesi oikein? Hui pitkien kynsien alla voi kasvaa homeitiöitä. Haluatko sinä itsellesi samanlaiset?

20.3.15

Ekg monitorointia. Piuhaa sinne piuhaa tänne… ”nyt hiljaa – liikkumatta – saa hengittää”. Tehtävän anto: ”tutustukaa tarkkailumonitoriin ja yrittäkää saada sillä jotain tulosta”. Kyllähän me saatiin tuotosta. Verenpaine, saturaatio, ekg, lämpötila…

Junassa matkalla kotiin. Junassa istua törötettiin väärällä paikalla. Ou´nou, miten noloa. Kamat matkaan ja vaihtamaan paikkaa… Katkamaton ketjureaktio. Seuraavassa paikassa istuneet varusmiehet istuivat meidän paikalla.. Ei ku paikan vaihtoon.

Hornetteja ja anatomiaa

I link tunti: Iso- ja pieniverenkierto sekä sydän. Eteisestä kammioon ja siitä verenkiertoon… Apua, mitä opettaja sanoo? Nyt ei kerta kaikkiaan kuule kun hornetteja nousee taivaalle. Äsh… ei tästä tule mitään. Töihinkin on lähdettävä. On se tämäkin. Voi rakas opettaja kun nauhoittaisit nämä tunnit että saisi kuunnella lentokoneen nousujenkin jälkeen uudelleen… Täytyy kai katsoa laapii… niin kuin lapset sanoo. Siis Olipa kerran elämä.

Laikottelu kostaantuu…

Itsenäisen opiskelun viikko. Meikäläinenhän heti lomaviikko – itsenäisen opiskelunviikko = vapaa.  Jeplis, tavarat kassiin ja menoksi. Muksujen kanssa muutamaksi päiväksi lomalle… Viikon lomailu kostautui kotiin paluun jälkeen avattuani oppimisalustan. Monta tehtävää tekemättä; e-reseptiä, infektiotehtävää, kompetensseja, arvoja…. huoh!

Ei muuta kuin hommiin. Sen siitä saa kun laiskottelee. Infektiotehtävä oli selvää pässin lihaa, mutta siihen se sitten loppui… E-reseptitestiä varten luin ja opiskelin, lapset riehuu anoppi soittaa, äiti soittaa… Kaikilla tuntuu olevan asiaa kun yritän tenttiä suorittaa. Ei tästä tule mitään…  kolmaskerta toden sanoo vihdoin testi läpi.

Matkalla kohti seikkailua osa 4

25.2.15

klo 5.00 Junalla nokka kohti poronerotusaluetta. Tällä kertaa istuimme loossissa. Uni voittaa väsyneen ja nukahdin matkalla. Viimesen 30 min matkasta oli hereillä. Kyllä nyt jaksaa päivän. Asunnon avain, asunnolla mutka ja matka jatkuu kohti koulua.

Turvallisen hoitotyön info. opettaja kertoo selkeästi mitä tehdään ja milloin. Mitä ei lähihoitajien tarvitse suorittaa. Tjaa pitkästä päivästä tuleekin yllättäen lyhyt. Mutta sitäkin enemmän tulee imeä tietoa lyhyessä ajassa.

Anatomiaa ja fysiologiaa, solubilsaa.. Immunologiaa… Päässä surraa….

Ahot-lomaketta varten liitteeksi tutkintotodistusta. Ei oo koulukaan vielä tässä asiassa siirtynyt uuteen teknologiaan. Ja taas kiitos opintotoimisto avusta!

Voihan pilvipalvelu. Pakko kai sinut ottaa omaksi ja tallentaa tutkintotodistuksen kopio kun sitä tarvii kokoajan.

26.2.15

Lääkelaskentaa. Ennen niin selvät asiat tuntuu menevän taas sekaisin…. Huoh. Miksi en nyt luota vain itseeni???

Englantia. Paniikki. En osaa englantia ja hirvittävän vaikeaa tuottaa englantia. Kyllä nyt tarvitsee prepata. Englanninkielisiä artikkeleita. En mistää saa selvää ja kaikki on ihan epäselvää… Menee aikaa ennen kuin alkaa saamaan langanpäästä kiinni. Ja sekin karkaa pian uudelleen.

Onnenpotku. Tunti loppui aiemmin, onnistuimme vaihtamaan liput aikaisempaan junaan ja matka jatkuu.

Matkalla yritimme jakaa nettiä puhelimesta tablettiin. Voi mummo, ollaanko vähän häh??? En hitsi. Kyllä täytyy ihan oikeasti yrittää siirtyä tähän uuden teknologian aikaan.

Matkalla kohti seikkailua osa 3

11.2.15

Työpäivä monien sattumusten vuoksi venyy 10,5h mittaiseksi. Työmatkalla linja-auto hajoaa matkalle. En enää osaa muuta kuin nauraa. Kotona reilun 12 h päästä töihin lähdöstä. Onneksi rakas anoppi oli tullut hätä avuksi. Lapset laitettu yökuntoon ja ruokittu. Isukki vielä luodossa, pitämässä koulutusta. Ei kun pakkaamaan ja totean taas että on sitä tavaraa kannettavaksi.

12.2.15

Matka alkaa klo 4.20. Taas on keli liukas – pääkallokeli,  Hyvä kun sivutien pääsee eteenpäin ilman että auto lähtee lapasesta. Onneksi kaupungissa. Auto parkkiin ja junalle. Junassa selviää että klo 8.15 oleva englannin testi on peruttu, ja koulu alkaakin vasta klo 10.15. Haemme asunnon avaimen ja suunnistamme asunnolle. Tavarat sinne ja hetki pitkällään. Koululle matka kestää kävellen n. 30 min. Hyvä matka kävelle, mutta nyt liukasta ihan hirvittävän liukasta. Jääpiikit olisi tarpeen.

Tuutoritunti. Ohjeita lisää ja monia käytämmön asioita. Nyt opetellaan portfolion tekemistä. Ei mikään ihmeellistä vaatimusta ensimmäisessä vaiheessa. Kirjoita itsestä: omasta itsestäsi, osaamisesta, työkokemuksesta, erityisosaamisesta… Päätän kirjoittaa ensin word tiedostona ja myöhemmin lähempänä valmistumista teen portfolion toisenlaiseksi – kansiomuotoon. Palautamme protfoliota ½vuoden välein, jossa voimme kuvata omaa ammatillista kehittymistä.

Terveydenhoitaja kävi esittelemässä opiskelijaterveydenhuoltoa. Kyllä se on vain hirvittävän vaikeaa ymmärtää minun voimakasoireista kala-allergiaa. Onko jotenkin outoa, että oireita tulee myös hajusta?  Saapa nähdä miten pärjään harjoitteluissa? Nooh, katsotaan miten emännän käy.

Päivä loppuu klo 17.30. Syömään masutäyteen ja vyöryen nukkumaan pienen hetken kuluttua on tajukankaalla.

13.2.2015

Etiikkaa ja arvoja. Asiaa hyvin syventävästi käsitellen. Mielenkiintoisesti kerrottu. Kiitos ope.

Iltapäivällä Nelliportaalia ja yleistäsuomenkielen sanastoa. Välillä kartalla ja välillä hukassa. YSA -kertoo sanoille synonyymejä, joilla voi hakea Nelli-portaalista mistä julkaisusta löytää asiasanat ja tarvittavan tiedon. Tjaa…

Kotimatka alkaa tällä kertaa junalla. Junassa meitä viihdyttää pienen pieni ensikertaa junassa matkaava pienokainen. Puolessa välissä junaan astuu mies joka haisee vahvasti alkoholille. Yök. Mies on hukassa, ei tiedä missä on. Hänellä oli tarkoitus mennä pohjoiseen, ja juna on parhaillaan matkalla etelään. On meitä niin moneksi. Matka kulkee nopeasti ja pian taas kotikonnuilla.

Avainsanat: kala-allergia, portfolio

Matkalla kohti seikkailua osa 2

28.1.2015

Aamulla varahin alkaa matka. Taksi seistä töröttää pihalla klo 4.20. Onkohan tämäkään ihmisen aika lähteä kouluun? Asenne kysymys. Tällä kertaa lähtö tuntuu kurjalta. Pienimmät kuumeessa kotona. Mies nukkunut yöllä vain hetken. Mutta ei auta, lähdettävä on koulua kohti. Itselläkin on vähän kipeähkö olo. Koko ajan pitää nieleskellä…

Sartsun auto parkkiin, jestas kun on liukasta. Meinaan kaatua vaikka kuinka monta kertaa matkalla rautatieasemalle. Hyvin ehdittiin junaan.

Poroerotusalueella – teemana suunnistus. Jaaha, mistähän sitä menisi. Kartta helpottaisi päätöksen tekoa. Päätämme kokeilla reittiä B. Perille osattiin aika hyvin. Matkalla mietimme miten pääsisimme vielä nopeammin perille. Koululla huomaamme APUA! Mihin meidän pitää mennä. Epätoivoisesti yritämme saada time editiä toimimaan. Mutta ei mitään tulosta. Pakko koputtaa toisen ryhmän oveen ja kysyä neuvoa. Luokka sanotaan ja seuraavaksi mietimme missä???

Ensimmäisellä tunnilla PBL. Huoh, puheenjohtajana ja en oo yhtään kartalla missä mennään. Opettajan ihmeissään miten ollaan tunnilla vaikka ollaan AHOToivia oppilaita. Sori vaan. Matkustettiin 300km ihan vain sen vuoksi, että käydään tunnilla. Ihan sekavaa tuo PBL. Ehkä se tästä selkiintyy…

Seuraavilla tunneilla tuhtipaketti asiaa. Todella hyvää asiaa kolleegiallisuudesta ja toisen huomioon ottamista työssä. Monia monia asioita avautui tunnilla. Aamullinen herääminen väsyttää, pitää yrittää pinnistellä ja pysyä hereillä. Onneksi on mielenkiintoista asiaa. Jaha takanani oleva Sartsu herättää luokan lattialle pudonneella vihkolla. Onneksi oli muitakin väsyneitä.

HOPS keskustelu, yritän olla skarppina. Huonoyö takana ja aikainen herääminen verottaa omaakin muistia. Kirjoitan kaiken ylös. On ollut hirvittävän kätevää kuljettaa ruutuvihkoa mukana johon kirjoitan kaiken tärkeän ylös luennoilta ja infoista. Siihen raaputan nytkin keskustelussa sovitut asiat itsellenikin ylös. Tuntuu että ensimmäinen työharjoittelukin on jo ihan pian. Vaikka menenkin ensimmäiseen harjoitteluun vasta marraskuussa.

Monia käytännön asioita pitää vielä muistaa hoitaa.

Illalla en kyllä jaksa olla kovin tuottelias. Yskittää ja väsyttää. Olen kuin nukkuneen rukous. Ihanat rakkaat ystävät majoittivat minut taas sohvalleen nukkumaan. Kiitos!

29.1.2015

Aamulla taas kouluun. Nyt jo hyvinkin tutumpi ja osaan ottaa rennommin. Ääni on osittain hukassa ja kamala yskä. Välillä vilun väristyksiä – kiva.

Mielenkiintoinen ja tärkeää aihetta.. sosiaalipolitiikkaa… Opettaja osasi kyllä esittää asiat hyvinkin mielenkiintoisesti ja ymmärrettävästi. Toivoisimpa myös nuorempien opiskelijoiden jaksavan kuunnella tai edes kunnioittaa niitä jotka haluavat kuunnella…

Iltapäivällä kotiin junalla, kun seuraavan päivän aiheet eivät meitä AHOToijia koske. Kaikeksi onneksi katson opiskelukirjoitteiden tunnilla iltasanomien sivuja. MITÄ Hitsiä? Juna ei kulje vaan se korvataan busseilla! Keli ollut hirveä, puita kaatunut radalle ja sähköt radalla poikki. Lunta satanut varmaan vajaassa vuorkaudessa puolimetriä. Jepujee… sehän tästä vielä puuttuikin. Toivottavasti ehjänä pääsee perille.

Kotimatka alkaa. Lunta sataa poronerotusalueella isoina riekaleina. Bussikuljettaja kertoo matkan kestävän ainakin 4 tuntia. OMG! Tervolassa lunta sataa jo vaakasuoraan, tie on urainen ja liukas. Kuljettaja rohkeasti ohittelee edessä ajavia. Kyllä jännittää jokainen ohitus miten tässä käy. Sartsu pelkää vieressä ja yritän rauhoitella…. Kemin asemalla huokaistaan. Kuljettaja puhdistaa tuulilasia. Vielä parituntia ja olemme perillä. Ikänä ei ole tämä matka tuntunut näin pitkältä.

I link

19.1.2015

Hirveää kyytiä töistä linkki tunnille. Kaaos valtaa ympärillä ja virustorjuntaohjelma estää tunnille osallistumisen. Kreiviin aikaa mies herää ja pääsen kokeilemaan istuntoa. Tunti kesti tällä kertaa 1 min. Huikeaa!

21.1.2015

Opiskelukirjoitteet linkissä. Ryhmätyö ja kukaan ei tajua miten tämä homma toimii. Kuka puhuu ja mitä. Toisen kasvoja ei näy ja jotain pitäisi saada tuotettua. ”paperille” on ihan kummallista kirjoittaa. Outoja sanoja ilmestyy paperille eriväreillä… Menee hetki ennen kuin tajuan että toistenkin tekstit näkyvät siinä reaaliajassa. Ehkä tämä tunti on enemmänkin harjoittelua…