Matkalla kohti seikkailua osa 9
2.6.2015
Illalla istun junassa huolina työpäivän jälkeen, lapset ruokittu ja kassit pakattuna. Yritän tehdä tehtäviä. Ihana rauhallinen loossi. Mutta ans olla ihana vähän vanhempi rouva tuli istumaan samaan vaunuun ja kenties huomasi opiskelualan kirjoistani, kun jo alkoi tulla tarinaa ja terveysselvityksiä. Se siitä ”rauhasta”.
Juna oli asemalla ja istahdin taksiin. sanoin osoitteen ja ajettiin perille. Nauroin kun olimme perillä. Ei oo totta, ollaan kävelty monen mutkan takaa ja tässähän oli suorareitti! ja matka vain vaivainen kilometri! Tämä oli kyllä päivän paras kyyti.
Sarde oli jo odottelemassa asunnolla. Hän oli tullut jo päivää aiemmin tekemään tenttejä. Olipa mukava laittaa nukkumaan ja aamulla herätä hyvään aikaan ja lähteä kouluun.
3.6.15
Sää oli hieman kylmähkö ja sateinen… Jurnutimme kyytiä ja niinhän met se saatiinkin : Minä, Sarde ja reilu 30 kirjaa…![FB_IMG_1432320042234[1]](http://atepate.blogaaja.fi/files/2015/06/FB_IMG_14323200422341-e1434633585384.jpg)
Päivällä oli ihanamme turtortunteja ja saimme vähän informaatiota syksyllä alkavista harjoitteluista ja aikatauluista. Seuraavalla tunnilla opiskelimme taas seminaarityön tekoa. Ja kyllä tuntuu pää on ihan sekaisin….
Vielä lisäksi oppimisteorioista ja ohjaamiseen liittyvistä seikoista. Ohjaaminen on nykyisin vielä tärkeämmässä roolisssa kuin aiemmin, koska kotiudutaan aiemmin ja hoitoa annetaan enemmän itseohjautuvasti kotona.
Viimeisellä tunnilla vielä harjoiteltiin JBI:n eli Johan Brix instituutin käyttöä. Vaikealta ensin tuntui, mutta kun asia aukeni, niin sieltähän avautui taivas. Kaikki näyttöön perustuvaa tietoa ja siihen liittyviä hoitokäytäntöjä.
Illalla kävimme kurvaamassa asunnolla, syömässä viimeisen aterian. Ja juttelimme niitä näitä mukavia. ![20150603_1711041-500x500[1]](http://atepate.blogaaja.fi/files/2015/06/20150603_1711041-500x5001-e1434632518244.jpg)
Jaksoimme vielä lähteä käymään luokkamme saunaillassa. Tyttäret olisivat halunneet laulaa karaokea ja mikrofooni oli rikki. Jaa siitäpä päivän haastetehtävä. Istuinkin illan yrittäen korjata mikrofonia, äänen sain kyllä monen tunnin päästä kuulumaan mutta en niin että olisi voinut sitä laulaa… Ennen puoltayötä lähdimme kämpille kiltisti nukkumaan, kun toiset alkoivat suunnitella baariin menoa. Huomenna olisi koulupäivän jälkeen vielä työilta perään….
4.6.15
Aamulla heräsimme auringon säteisiin. Ajatella, puolivuotta olemme taivaltaneet ja ihan huomaamatta. Tavalliset aamupuuhat ja siivoamaan. Kesken aamupuuhien huomaan minulle tulleen viestin. Mummoni oli nukahtanut ikiuneen. Kyyneleet vain virtasivat pitkin poskiani, enkä oikein tiennyt mitä ajatella. Odotettu asia, olihan mummoni voinut jo pitkään heikommin. Mutta miksi juuri nyt? Ikävä. Suunnaton ikävä. En näkisi mummoa enää, en tuntisi hänen pehmeitä käsiään ja lämmintä syliään. Syli joka on aina ollut täynnä lämpöä ja rakkautta.
Jokseenkin toivuttuani suru-uutisista, sarde oli sillä välin siivoillut. Lähdimme koululle. Yritin keskittyä kouluun ensimmäisellä tunnilla, mutta huomasin ajatusten harhailevan… En enää kirjoittaessani edes muista mitä puhuimme koulussa. Monet olivat puoliunessa edellisen päivän juhlinnan vuoksi. Jotain ryhmätyötä ohjaamiseen liittyen puhuimme…
Tauolla tuli taas itku… Miten selviän tästä päivästä??? Sarde jo huolissaan ehdotteli että lähdettäisiin aiemmin kotiin. Kyllä halusin olla loppuun asti ja yrittää.
Lopetustutoriaalissa ei oikein enää ajatukset pysyneet kasassa. Aiheenamme oli tiedonhakuun liittyvät palautteet… Lopuksi vielä juttelimme työharjoittelusta ja toisen opiskelija pohti kuinka voi kohdata kuolleen ihmisen… Keskustelimme siitäkin. Itselläni vain levoton olo ja kiire jo kotiin…
Junamatkalla istahdimme tuttuun loossiin… Ihanaa mennä kotiin. Kyyneleet alkoivat virrata… Nyt oli erilainen paluu matka. Yritin hetken nukkua…
Kotiasemalla pienimmät lapset oli vastassa. Voi miten hyvältä se tuntui, kun lapset juoksivat kiljuen vastaan.
Vielä pitäisi jaksaa tutoriaalitehtävät kirjoittaa… Mutta ehkä rauhoitun tämän päivän….
Kiitos Sarde kuluneesta keväästä. On ollut ilo kun olen saanut noin hyvän ystävän.
