Matkalla kohti seikkailua osa 6
7.4.15
Matkalla taas kohti poron erotusaluetta…. Scabula, tibia, radius, vena cava, artheria, vena, cor, ham, carotis, portta hepatis, corpus… Sanat pyörii päässä ja mistään ei saa langanpäästä kiinni… Anatomian ja fysiologian tentti huomenna. A-P-U-A, apua, apua aaaa-puuu-va!
Anatomian tunnilla tutustuttiin munuaisiin, sydämeen ja kehon muihinkin osiin. Levollisin mielin kohti tentti.
Illalla poikkesimme muutamaan kivaan kauppaan. Punnitse ja säästä, löysimme ihania pähkinöitä ja siemeniä. Olisipa sieltä löytynyt raakakaakaotakin. Mitenhän sitä käytetään.
Lisäksi suunnistimme suositeltuun teekauppaan. Päätä huumaava tuoksu käveli ovelta vastaan. Aivan kuin olisi pilvissä leijaillut. Teetä oli monia eri makuja. Kahvipapuja. Ja ihania suklaapalloja. Monia erilaisia. Päädyimme ottamaan muutamia teelajeja pikkupusseissa kokeeksi. Sekä ihania minttusuklaa vadelmalakritsasuklaa ja mustaherukkasuklaapalloja.. Nam, tuskin maltan odottaa että pääsen maistelemaan.
8.4.2015
Monikulttuurisuuspäivä. Olenko koskaan tullut miettineeksi sitä kuinka vaikeaa ja pelottavaa on olla ummikkona sairaalassa? Olenko koskaan miettinyt miltä tuntuu olla se henkilö jolle tehdään tutkimuksia ilman selitystä? No, joo tunnustan. Eipä ole tullut monestikaan ajatelleeksi asiaa. Miltä tuntuisi olla ulkomaalainen täällä kotosuomessa kotiutumassa uuteen ympäristöön? MoniNet auttaa heitä eteenpäin. On paikka johon tulla ja paikka jossa oppia. Kiitos setlemetit teette hienoa työtä. Saamelaisuus on jokseenkin aina ollut kiinnostava aihe. Kiitos rakkaan opettajani ja hänen monien satojen saamensatujen ja tarinoiden. Tänään tutustuminen saamenkulttuuriin tapoihin ja tottumuksiin tiedekeskuksessa.
Anatomian tenttiin pänttäystä… Ei jää mitään käteen. Sydämenjohtorataa, munuaisten toimintaa… Enempäänsä ei voi enää opetella. Tenttipaperit kouraan ja OMG, siis OMG. Miksi tässä kysytään tällaista???? Nyt on se tunne, että olisin odottanut enemmän. Harjoitellut ” vääriä asioita”. Voi mikä pettymyksen tunne.
Illalla kämpille ja iltapalaa. Sarden perhe sairastaa ja huoli on kova, kuinka he pärjää. Omalta nipulta on lähtenyt hammas, ja mitä vielä…. Kaikesta huolimatta Sarden gourmet ruokaa kanaa sweet sour kastikkeella ja nuudelia – todellista opiskelija ruokaa. Jälkiruoaksi ihanaa chocolade and mint teetä. Maistuu ihan minttusuklaa jäätelölle – ihanaa! Kyytipojaksi minttusulkaa pallo – ihan hyvää… ja vadelmalakritsasuklaata. Mikä ihana makujen sinfonia. Uulalaa… Sarden ”jälkiruokakahvit” olivat inkivääritee ja hunaja.
Mitä montako päivää me ollaan oltu täällä??? Siis tultiinko me eilen. Tuntuu että olisi ollut poissa kotoa monta päivää, ikäväkin meinaa jo iskeä. Ei kai se auta kuin pistää pää tyynyyn ja unta kalloon. Huomiseksikin on jo luettu kaikki 30 sivua tunteja varten…. Ei paha…
Sarde kömpi kahden peitonalle. Yöllä havahduin, mitä ihmettä? Sarde nousi pystyyn ja avaa ikkunan ” täällä on kuume, ei saa happea”. Olisko kaksi peittoa ja villasukat olleet hieman liian iso varustus??? Mielenkiintoista.
9.4.15
Taas aamu… Envi-tunnit odottaa, kapillaari näytteitä ja nenämahaletkunlaittoa. Kyllähän ryhmästämme löytyi uskalikko. Nenämahaletku työnnettiin nenään vedellä liukastettuna. Potilas imi vettä kuin heikkopää ja letku ei uponnut ei sitten millään. Toimenpide lopetettiin kesken, eihän se letku ollut uponnut nenän syövereihin kuin 5 cm. Seuraava potilas, juu tämähän onnistui hyvin. Nyt kuunnellaan, kylläpä ilma törähtää kivasti siellä masussa.
Iltapäivällä suoniverinäytteenottoa. Sarden suonet hävöksissä. Yritys hyvä kymmenen, mutta mitään näytettä ei saatu. plaah… Sardella onnistui heti kertaheitolla. On tainnut Sarde muutaman kerran ottaa näytteitä tai on luonnon lahjakkuus…
Illalla ihanaa opiskelija ruokaa, salaattia ja patonkia. Sarde kuumeeilee ja kipeä, Buranaa poskeen ja nukkumaankin kömpi jo klo 20! On mulla virkeä kämppis…
10.4.15
Järkyttävä mihin meteliin yöllä heräsin. Joku hakkasi kepillä metallia tai yritti päästä sisään taloon. Onneksi ohi meni auto ja meteli loppui kuin seinään. Mikähän lie?
Sarde kipeänä ja henkiahtaalla. Kouluun onneksi päästiin taas autokyydillä. Ergonomian tunti meni vähän omasta eestään. Ei kyllä opettajasta saanut mitään uutta irti.
Iltapäivällä saatiin treenata suoniverinäytteen ottoa. Voi sitä riemun kiljahdusta ja onnistumisen iloa kun se neula humsahti suoneen. Jotain onnistumisen kokemuksia. Nyt tietää mitä sitä pitää tehdä ja mistä tietää neulan olevan suonessa. Hillittömän paljon vaikeampi versus kanyylinlaitto.
Sardella jo kovakiire kotiin. Kotona koko perhe sairastaa ja huoli vain kasvaa…
Kiitos rakkaat taas kyyditsemisavusta.
