Matkalla kohti seikkailua osa 2
28.1.2015
Aamulla varahin alkaa matka. Taksi seistä töröttää pihalla klo 4.20. Onkohan tämäkään ihmisen aika lähteä kouluun? Asenne kysymys. Tällä kertaa lähtö tuntuu kurjalta. Pienimmät kuumeessa kotona. Mies nukkunut yöllä vain hetken. Mutta ei auta, lähdettävä on koulua kohti. Itselläkin on vähän kipeähkö olo. Koko ajan pitää nieleskellä…
Sartsun auto parkkiin, jestas kun on liukasta. Meinaan kaatua vaikka kuinka monta kertaa matkalla rautatieasemalle. Hyvin ehdittiin junaan.
Poroerotusalueella – teemana suunnistus. Jaaha, mistähän sitä menisi. Kartta helpottaisi päätöksen tekoa. Päätämme kokeilla reittiä B. Perille osattiin aika hyvin. Matkalla mietimme miten pääsisimme vielä nopeammin perille. Koululla huomaamme APUA! Mihin meidän pitää mennä. Epätoivoisesti yritämme saada time editiä toimimaan. Mutta ei mitään tulosta. Pakko koputtaa toisen ryhmän oveen ja kysyä neuvoa. Luokka sanotaan ja seuraavaksi mietimme missä???
Ensimmäisellä tunnilla PBL. Huoh, puheenjohtajana ja en oo yhtään kartalla missä mennään. Opettajan ihmeissään miten ollaan tunnilla vaikka ollaan AHOToivia oppilaita. Sori vaan. Matkustettiin 300km ihan vain sen vuoksi, että käydään tunnilla. Ihan sekavaa tuo PBL. Ehkä se tästä selkiintyy…
Seuraavilla tunneilla tuhtipaketti asiaa. Todella hyvää asiaa kolleegiallisuudesta ja toisen huomioon ottamista työssä. Monia monia asioita avautui tunnilla. Aamullinen herääminen väsyttää, pitää yrittää pinnistellä ja pysyä hereillä. Onneksi on mielenkiintoista asiaa. Jaha takanani oleva Sartsu herättää luokan lattialle pudonneella vihkolla. Onneksi oli muitakin väsyneitä.
HOPS keskustelu, yritän olla skarppina. Huonoyö takana ja aikainen herääminen verottaa omaakin muistia. Kirjoitan kaiken ylös. On ollut hirvittävän kätevää kuljettaa ruutuvihkoa mukana johon kirjoitan kaiken tärkeän ylös luennoilta ja infoista. Siihen raaputan nytkin keskustelussa sovitut asiat itsellenikin ylös. Tuntuu että ensimmäinen työharjoittelukin on jo ihan pian. Vaikka menenkin ensimmäiseen harjoitteluun vasta marraskuussa.
Monia käytännön asioita pitää vielä muistaa hoitaa.
Illalla en kyllä jaksa olla kovin tuottelias. Yskittää ja väsyttää. Olen kuin nukkuneen rukous. Ihanat rakkaat ystävät majoittivat minut taas sohvalleen nukkumaan. Kiitos!
29.1.2015
Aamulla taas kouluun. Nyt jo hyvinkin tutumpi ja osaan ottaa rennommin. Ääni on osittain hukassa ja kamala yskä. Välillä vilun väristyksiä – kiva.
Mielenkiintoinen ja tärkeää aihetta.. sosiaalipolitiikkaa… Opettaja osasi kyllä esittää asiat hyvinkin mielenkiintoisesti ja ymmärrettävästi. Toivoisimpa myös nuorempien opiskelijoiden jaksavan kuunnella tai edes kunnioittaa niitä jotka haluavat kuunnella…
Iltapäivällä kotiin junalla, kun seuraavan päivän aiheet eivät meitä AHOToijia koske. Kaikeksi onneksi katson opiskelukirjoitteiden tunnilla iltasanomien sivuja. MITÄ Hitsiä? Juna ei kulje vaan se korvataan busseilla! Keli ollut hirveä, puita kaatunut radalle ja sähköt radalla poikki. Lunta satanut varmaan vajaassa vuorkaudessa puolimetriä. Jepujee… sehän tästä vielä puuttuikin. Toivottavasti ehjänä pääsee perille.
Kotimatka alkaa. Lunta sataa poronerotusalueella isoina riekaleina. Bussikuljettaja kertoo matkan kestävän ainakin 4 tuntia. OMG! Tervolassa lunta sataa jo vaakasuoraan, tie on urainen ja liukas. Kuljettaja rohkeasti ohittelee edessä ajavia. Kyllä jännittää jokainen ohitus miten tässä käy. Sartsu pelkää vieressä ja yritän rauhoitella…. Kemin asemalla huokaistaan. Kuljettaja puhdistaa tuulilasia. Vielä parituntia ja olemme perillä. Ikänä ei ole tämä matka tuntunut näin pitkältä.
