Matkalla kohti seikkailua osa 19
10.4.2016
Viikonloppu hurahti kuin siivillä. Varaamani aika tenttiin kertaamiseen meni kyllä johonkin ihan muuhun. Löysin itseni jostain ihan muusta, listalla oli pyykin pesua, ruoan laittoa, lapsille kevätkenkien hakua, kypärän ostoa, syntymäpäiviä, omenapuun leikkausta, lopun viimeksi aloin katsomaan pienimmille vaatteita seuraavaa päivää varten, huomasin että täytyy laittaa pyykit kaappiin, pakata omat tavara, seuraavaksi viimeminuuteilla kauppaan ruokaostoksille. Nooh, loppujen lopuksi pääsin sänkyyn
11.4.2016
Koko yön soi Juha Tapion kappale päässä. Klo 2.45 huomasin pyörineeni koko yön sängyssä. Silmiä painaa ja väsyttää ihan hulluna. Yritän nukkua, mutta kello soi armotta klo 3.50. Ei kun ylös, tänä aamuna itku ei ole kaukana. Murusista pitää olla erossa kokonaista neljä päivää….
klo 4.30 Nenu kohti poroerotusaluetta punaisella paholaisella. Aamu valkeni kauniina keväisenä maisemana matkan varrella. Tietkin olivat sulaneet sitten edellisen käynnin. Autossa lueskeltiin Jugen kirjoittamaa tenttimuistiota. Ryhmässä on kyllä todella ihania ihmisiä joiden avulla pääsee eteenpäin.
Tentti ei tuntunut vaikealta, mutta osasiko oikeita asioita kirjoittaa, se on eriasia. Ikäväkseni kuulin tentin jälkeen, että osan ihanaisen luokkakaverin kanssa tiet eroaa.
Tänään kutsuu uusi asunto. Yksiö ja kolme opiskelijaa. Hiljaisuus painaa silmiä ja uni meinaa väkisin tulla. Jestas, pakko yrittää sinnitellä… Kamalaa, ei mitään viihdykettä. Päätän kysäistä mieheltä miten pääsinkään katsomaan Elisan tallenne ohjelmia että vähän edes aika kuluisi…
Lattia paikka kutsuu, oli vuokraaja unohtanut jättää kolmosille patjan. Mieltiskellään kuinka tästä nyt selvitään. Nooh, Sarden petari lattialle ja Sardelle viltti petariksi. Päätän nukkua lattialla, kun se minulle ei ainakaan tuota vaikeuksia. Lirutyyny ja ohut petari. Tää on ihan opiskelijaelämää.
Yön nukuin yllättävän hyvin olosuhteisiin nähden.
12.- 14.4.2016
Sisukset alkoi samalla myös hirvittävä työmäärä. Paljon opiskelua ja workshoppia… Ensimmäisellä workshopilla kanyloitiin nuken kättä, letkutettiin tippaa ja tutustuttiin Paavoon – meidän envinukkeen. Sisukset jatkui tutoriaaleilla ja sydänaiheisella tutoriaalilla. AVH-potilaiden hoidosta. Ergonomiaa ja mitä vielä…? Pää suttaa tyhjää jo vähemmästäkin. Toisen yön jäin ystille yöksi kun ilta venähti pitkäksi, epäilin sarden jo olevan nukkumassa.
Aamulla jatkui painaminen, sydän hommiin perehtyminen ja infarktiasioita. Anatomiaa ja fysiologiaa. Opeteltiin lääkelaskujakin, aika erikoisella tavalla…
Vika yön nukuin lattialla kuin uppotukki. Matka kotiin alkoi vasta iltapäivällä. On tämä kyllä ihan hullua puuhaa…
Sarden kanssa pohdiskelemme opintojen kirimistä. sillä olisi vielä 1 ½ vuotta jäljellä tätä hinkuttamista. Siinähän on nyt hieman haastetta, mm. lasten hoidosta käsin ajateltuna… hmm…
