Matkalla kohti seikkailua osa 15
13.1.2016
Matkalla taas kohti poronerotusaluetta jo viidettätoista kertaa! Voisiko uskoa että vuositakaperin alkoi opinnot ja nyt ollaan jo tässä…?
Tänään alkoi tauon jälkeen koulu. Harjoittelun palautteen antaminen, osalla oli ollut mukavia kokemuksia harjoittelusta toisilla taas vähemmän mukavia. Itselläni on ollut harjoittelua vasta muutamia päiviä. Mutta kokemuksia haeskelen…
Iltapäivällä haemme avaimen asuntoomme uudesta osoitteesta. Pakkanen paukkuu ja lunta tuiskuttaa.. Voi elämä on tämäkin rallia aamulla klo 4.45 ärjänteelle ja nukkumaan kun vihdoin pääsee sängyn lähelle. älli on pois hetkessä.
14.- 15.1.2016
Mielenterveys-, kriisi- ja päihdetyön opinnot alkaa. Kamala ja jännittävä kurssi ihan uutta ja vierasta, osittain tuttua. Opettajat ihanat antoivat heti kaikkien tehtävien palautusajat ja tentti samoin kuin tenttialue on tiedossa jo heti alusta alkaen… Loistavaa! Opettajat ajattelevat ihan selvästi meidän hyvinvointia.
Luentoja toisensa perään, mutta niin mielenkiintoisia ettei meinata malttaa lopettaa. Kyllä huomaa, että opettaja on alan asiantuntija! Ajan osaa pitää presiis ja tunnit kulkevat konkretian tasolla. Hän saa kyllä kiinnostumaan mielenterveystyöstä ja ymmärtämään mistä siinä on kyse. Perhekaavioissa kuvitteellisia henkilöitä aseteltiin paikoilleen. Kuitenkin tuntien aikana ajatus lähtee välillä vaeltelemaan kotiin ja siellä oleviin murheisiin. Nyt on sellainen tilanne että sitä murhetta en pysty siirtämään syrjään vaikka kuinka paljon sitä haluaisin.
Pakkanen nitisee nurkissa ja kämpässä on viileää. Sillä aikaa kun käyn ystävieni luona, Sarde oli päättänyt ettei halua jäätyä asuntoon ja soittaa töräytti putkimiehen paikalle. Tyytyväisenä hän hymyili kun oli taas lämmintä eikä tarvinnut kylmässä kalista kahden vällyn välissä…
