Matkalla kohti seikkailua osa 12
20.10
Matka alkoi aamu pimeydessä klo 4.30. Vettä satoi ja joka paikka ihan mustana. Sarde ritarillisesti aloitti matkansa jo ennen aamu neljää, koukaten kyytiin uniset matkustajat. Kuljettaja päätti uuden matkareitin. Yksi nuokkui nuhaisena takapenkillä ja toinen räpätäti etupenkillä. Tämä räpätäti puhua pulputti voittaakseen pelkonsa tielle juoksevista hirvistä ja poroista. Yhden pysähdyksen taktiikalla ajettiin punaisella paholaisella 300km. Juuri ja juuri ennättäen aamun ensimmäisille tunneille. Kassi olalle ja kouluun.
Ensimmäisillä tunneilla purettiin tutoriaalitehtäviä. Tämä PBL-tekniikka osoittautui hieman haasteelliseksi uudella ryhmällä. Osa oli uusia, osa hieman tutoriaaleja käyneitä ja osa jo ”konkareita”. Purkutilanne oli ihan ok. Saimme jokainen jotain sanottua ja päätökseen mietintäämme. Seuraavan tunnin heräte oli taas sarjassamme haastava PBL!
21.10
Anatomiaa ja fysiologiaa. Yllätys yllätys aiheena oli nainen, hormonit ja lisääntyminen. Paljon avarsi syvensi ja selkiytti tunti. Pääsivät estrogeeenit, progesterolit, progestiinit paikoilleen. Mikä aloittaa kuukautiskierron? Mikä pitää raskauden yllä? mikä aloittaa maidontuotannon? Voi tätä olisi voinut kuunnella kokopäivän.
Ja lopuksi workshoppia….
22.10
Päivä Workshoppia. Aamusta injektioista teoriaa ja sitten käytäntöön.
Alkupäivästä pistettiin ”napapiikkejä” minunkin kookospallo vatsaan. Lopuksi olkavarteen lihakseen. Tekniikka tuntui hyvältä. Jopa paremmalta kuin aiemmin 13 vuotta sitten opittu. Vaan enpä olisi voinut uskoa että näinkin voi käydä. Opettaja vieressä katsomassa kuinka pistäminen onnistuu. Luulin jo päässeeni lihakseen asti, opettaja usuttaa pistämään vielä syvemmälle. Kunnes tunsin neulan kärjen osuvan jonnekin. Vedin neulaa vaistomaisesti takaisin ja sinne pruutasin keittosuolan. Vasta pistämisen jälkeen ”potilas” rupesi itkemään ja luultiin hänelle tulleen huono-olo. Kunnes tilanne alkoi selviämään. Hänelle tulleen kivun olkavarteen. Ilmeisesti juuri silloin kun tunsin neulan kärjessä olevan esteen. Siitä rupesi seuraamaan valokuvausta ja tilanteen selvittelyä. Kyllä todellakin neula oli johonkin osunut kun toinen kädestä alkoi mennä voimattomaksi. Olisin vain luottanut itseeni ja omaan tunteeseeni, mutta kun luotin opettajan sanaan. Kyllä täytyi nyt ”potilaalle” sanoa kuinka pahoillaan olin. Huoli oli valtava, mitä käteen oli tapahtunut. Tunne kova, että nyt en kyllä uskalla enää pistää ketään mihinkään…
Seuraavana päivänä viesti tavoitti. Käsi oli kunnossa. Entäs pistäjä? Nyt saan kyllä käydä henkisen taistelun, että uskallan tehdä sen uudelleen…
