Matkalla kohti seikkailua osa 11
7.10.2015
Matka alkoi kohti poroerotusaluetta klo 12.30 hyvässä säässä. Auton takapenkillä kolisi Sarden kirpparilta löytämät aarteet – komeet lyhdyt. Huristelimme yhtä rautaa perille kaiken reilu 300 km. Matkalla oli hyvä miettiä lapsen ja nuoren normaalia kasvua ja kehitystä, sekä raskausaikaa… Perille saavuttuamme Sarde suunnisti kohti opiskelijaterveydenhuoltoa ja rokotuksia. Wuhuu, uudet influenssarokotteet olivat saapuneet. Kohta unelmien unelma, terveydenhoitajien terveydenhoitaja kutsui minutkin sisään kysyen ottaisinko minäkin rokotteen. Tietysti mikäpäs siinä… Onpahan sekin pois alta. Anni-täti asetti minut (minulle) eriskummalliseen pistoasentoon. Minä joka pelkään piikkejä, rokotus ei tuntunut missään. Kysyinkin Anni-tädiltä, että onko hän varma että laittoi aineen nahkan alle? Anni hymähti ja näytti ruiskua, kyllä hän sen jonnekin oli laittanut. Posket nauramisesta hellänä kaupan kautta hakemaan kämpän avain ja kämpille. Hyvää ruokaa ja sohvalle latalleen kera fazerin hasselpähkinäsuklaan ja tenttikirjallisuuden…
Illalla rouva revontuli antoi kyllä komeita näytöksiä. Taivas oli ihan punaketun pauloissa joka juoksenteli pitkin taivasta.
8.10.15
Uuden syklin aloitus naistentautien ja lapsiperheenhoitotyö. Kaikkea mielenkiintoista, tärkeää asiaa on opittavana. Mutta mitenhän tuon kaiken mahduttaa korvienväliin…? Suurin jännitysmomentti oli edessä oleva diagnostinen tentti. Tentti oli tietokonepohjainen, ja vastaus tulee heti onko päässyt läpi vai ei. Kesken tentin alkoi tuntumaan epätoivo, sanahirviöi estrogeeni, progesteroni, oksitosiini… Vain vilisivät päässä. Tuntui että mie romahan jos tentti on hyvätty. Epätoivo olikin turhaa. Tentti meni läpi keskivertoarvosanalla. Jes, saako tuulettaa??
Koulun jälkeen kävimme paikallisessa kirpparilla. Löytölapsia ei kyllä juurikaan tullut. Illalla oli taas revontulien leiskunnan vuoro. Ilma kylmeni entisestään ja taivas räiskyi revontulista. Mahtavaa katseltavaa.
9.10.15
Päivä valkeni äänettömyydessä. Äänieni oli tipotiessään. Poroerotusalueella oli pakkasaamu. Kämpän siivous ja kouluun. Päivän aikana opettelimme imettämään. Koulumme välineistö on kyllä hyvää, imetykseenkin oli olemassa sellaiset irtorinnat joilla voi harjoitella imetystä ja imetyksen neuvontaa.
Vauvojen hoito heijasteiden tutkiminen, perushoito, kylvettäminen ja parisuhdeasioiden esille tuominen olivat yhden työpajan harjoitusasiaa.
Päivän parashetki oli kuitenkin synnytyksessä avustaminen. Itsestä tuntui ettei uskalla enää synnyttää kun tietää riskit mitä synnytykseen liittyy. No, joka tapauksessa. Koululla oli poronnahkaäiti torsoja ja vauvoja. Joita yritettiin kovasti saada syntymään. Äänen poissaoleminen ei opettajan mielestä ole este avustaa synnytystä kuten pitää joten hei hei viimeiset äänen rippeet. Niin sitä löydettiin itsensä avustamassa synnytystä. Kokemus oli mahtava.
