ensimmäinen harjoittelu
Ensimmäinen harjoittelun olisi pitänyt alkaa maanantaina, mutta harjoittelu saikin yllätyskäänteen kun lauantaiaamuna herätessä sormissani oli kellukoita. Jiihaa, perheessämme lapsillakin ollut enterorokko oli siis minullakin. Tuntuu kuin maailma romahtaisi ja elämä pysähtyisi. Ketään opettajaa ei saa kiinni. Voi ei, mitähän nyt tekee…? Opintovapaa haettu ja nyt jääkin koko harjoittelu väliin, kun enterorokko kestää ja kestää ja kestää… Naperoiden osastolle ei siis ole asiaa, ettei heidän terveyttään tai turvallisuuttaan vaaranna. Heille kun se voi olla kohtalokas.
Vihdoin saan päivän mittaan opettajan kiinni, vaihtoehtoja ei jää. Harjoittelu peruuntuu kokonaan. Infektiolääkäri ei laske harjoitteluun, kuin vasta ensivuoden puolella. Tuntuu ihan toivottomalta, tähän nyt menee opintovapaa hukkaan!
Alan soitella mielenterveysharjoittelun harjoittelupaikkoja. Yhdestä paikasta tärppäsi. Ihana tuntui että vielä on toivoa jäljellä. Yritän rentoutua ja alkaa suunnittelemaan lasten syntymäpäiviä. Ja odottelemaan joulua.
Sain neuvoteltua harjoittelullekin uuden ajankohdan. Tammikuulle. Otan opintovapaan päätteeksi kesälomaa, jotta harjoittelu onnistuisi. Huraa! Kai tämä tästä….
