Matkalla kohti seikkailua osa 1
12.1.2015…
Aamu koitti työn touhussa. Takaraivossa jyskytti ajatus, tänään alkaisi matka kohti suurta seikkailua. Töiden jälkeen tavarat pakkamaan, lapsille ruoka, välipalaa valmiiksi seuraavalle päivälle.. Onko kaikki mukana… Illalla junaan lähemmäksi poroerotusaluetta…. Junassa mietin olenko hullu kun lähden? No, täytyy uskoa että asioilla on tapana järjestyä. Menenpä nyt kuitenkin katsomaan.![Kuva0252[1]](http://atepate.blogaaja.fi/files/2015/01/Kuva02521.jpg)
13.1.2015
Yöllä paleli niin ettei voinut nousta ottamaan lisää peittojakaan. Pakkanen oli hiipinyt vanhaan taloon sisälle, jähdyttäen huoneilman. Ulkona paukkui pakkanen -30 astetta. Tämän talven kylminpiä päiviä. Aamujuna klo 6.10 täynnä nukkuvia ihmisiä. Olisin itsekkin voinut nukkua, mutta uni ei tullut. Asemalla lähdin ripeästi kävelemään kohti koulua. ”sillan jälkeen käännyt…” oikealle vai vasemmalle… sanoiko se nyt oikealle vai vasemmalle…? Tästä kartastakaan ei sitä näe…. Onneksi ei ole kiire.
Mutkan kautta suorin tie. Nooh – teinpä virkistävän aamu lenkin. Ihana talvisää nipisteli nenänpäätä, rakastan talvea.
Tjaa. ..koululla vaan mistä täältä pääsee sisälle. Kiersin koko koulun kunnes löysin pääoven melkeinpä aloitus pisteestä. Mitähän tässä odotellessa tekisi? Kävin katsomassa paikkoja mutta olin ihan pihalla missä on mitäkin. Pääpaikat löytyi hyvin, ruokala, aloitus luentosali ja wc -mitäpä sitä muuta tarvisi…
Koulupäivä alkoi tutustumista kouluun a, b, c siipi tämä jakautuu sitten kahtia… täällä on evi huoneet. HÄh?!?!? Oon jo ihan hukassa. Mutta on nuo evi-huoneet hienoja ja moderneja. Wau!
14.1.2015
Vähän tutumpaa…. tutumpia ihmisiä, miten se lukujärjestys? APUA MIE OON HUKASSA! A -Siipi, B-siipi C-siipi missä ihimeessä mää oon….? Missäs oli opintotoimisto? Tietysti se on sitten suljettu! Ei ku huomenna uudestaan. Päivä viiletti kohti loppuaan… Miten se meni näin nopeaa. Koti-ikäväkin alkaa iskemään…
15.1.2015
Aamulla kouluun. Hei nyt mää muistan siivet. Tänään pääsee kotiin. Sais vain opintotodistuksen… Välitunti ja ensimmäisenä ryykäsen opintotoimistoon, johon arvatenkin tajuton jono. Täytyy kokeilla vielä uudelleen myöhemmin. Iltapäivä lähenee, jipii, pitkä odotus palkitaan ja saan vihdoin ja viimein opintotodistuksen. Junalippu puuttuu… No jos joku ystävällinen ihminen ottais kyytiin. Onnistui automatka odottaa, Sartsun kanssa päätämme karata hieman (oltiin kyllä sovittu opettajan kanssa lähtemisestä). Kotimatka tuntuu loputtoman pitkältä. Mutta vielä on halu palata takaisin uudelleen kouluun. Päätämme Sartsun kanssa kulkea seuraavat matkat yhdessä.
Kotiin paluu. Viuh, olipa homma. Illa kotona. Lapsista yksi mäenlaskussa läheisellä mäellä, yksi naapurissa, yksi partiossa ja yksi pienin kotona. Mies lähti harrastamaan. Soitan naapurissa ja mäellä olevat lapset kotiin. Naapuristakin tulee ihana lapsonen. Kohta soi puhelin, pojan kaveri soittaa: Kasvoista valuu verta ja on sattunut vahinko. Voi itku, mitenhän tästäkin taas selviää??? Äkkiä saan tilanteen mäellä olevan tilanteen selvitettyä. Puen pienimmälle vaatteet ja juoksemme mäelle. Onneksi vahinko oli pieni ja selvisi säikähdyksellä. Tätäpä tämä arki on.
